Erasmus+ pitkäkestoinen opiskelijavaihto Graz, Itävalta 

6.10. - 17.11.2024

Istutaanpa kahvikupin äären ja anna kun kerron tarinani 2024 Itävallana matkastani.

Ihan ensimmäisenä tutustuin perheeseen n. 2 kk ennen matkaan lähtöä ja en malttanut tavata heitä. En ajatellut hirveästi kysellä mitään muuta kuin perustietoja ja lemmikkejä sillä halusin todellakin kokea kaiken uutena ja yllättyä mitenkä asiat sielläpäin hoidetaan.

Koko reissun järjesti Erasmus+, mutta en olisi itsestään todellakaan pärjännyt valmisteluissa joten kiitän Paulaa, Satua ja Riittaa, koska heidän ansiosta matkasta saatiin todella sulava.

Reissu itsestään lähti käyntiin 6.10 sunnuntaina klo 9 aamulla, kun matkani alkoi kohti lentokenttää jossa isäni otti näinkin hienon kuvan minusta.

En ole mikään tyylitajuinen niin kuin huomaa!

Lento Helsingistä Graziin ei ollut suora vaan jouduin Riitan kanssa, hänen kanssaan siis pysähtymään Saksassa Frankfurtissa sillä Grazin lentokenttä ei ole mitään suurimpia tai tunnetuimpia, vaikka itse Graz on Itävallan toisiksi suurin kaupunki n. 400 000 ihmistä.

Vastassa lentokentällä oli Elena ja Hänen äitinsä Susanne ja Rouva Hiebaum Itävallan Erasmus+ koordinaattori, jotka hymysuissaan ottivat meidät vastaan. Pitkään mietin lentokoneessa pitäisikö halata vai kätellä sillä Keski-Euroopassa tai ainakin Itävallan etelä osissa tykkäävät suudella ranskalaisittan ja halata, mutta päädyin kättelemään.

Heti laskeuduttua he lähdimme ajamaan heidän kotiansa päin ja pysähdyimme katsomassa koulua ja mitä reittiä pääsee nopeiten kouluun, sillä Elena ei kyennyt ensimmäisinä päivinä leikkausoperaation takia menemään kanssani kouluun. 

Onneksi kuitenkin todella mukava henkilö, nykyinen kaverini Dimitri, seuraavana päivänä ohjeisti koulussa koulun järjestys-sääntöjä ja opettajien sukunimiä joita en muistanut edes lopussa sillä Itävaltalaiset sukunimet olivat monimutkaisempia lausua kuin suomalaiset. Koulun säännöt olivat melkein samat kuin kotona lisänä oli vain kengät pois, hattu pois sekä puhuttele opettajaa sukunimellä tai joudut pitkään puhutteluun siitä mitenkä  opettajille kuuluisi puhua.

Ensimmäisenä päivänä koulupäivä tosiaan meni miettiessä, että tapahtuuko tämä todella ja, koska olen harvinainen suomalainen, lähestyin ihmisiä ja kaikki olivat todella mukavia, vaikka englanninkieli ei ollut osalla vahvuus, varsinkaan opettajilla "hehe", mutta tämä oli kyllä ihmeellistä, että ihmiset halusivat puhua ja paljon. Koulussa ei saanut käyttää puhelinta joten hirveästi ei kuvia sieltä irronnut.

Ensimmäiseen kunnolliseen päivään kuului myös Perheen isän, Patrikin, kanssa pyöräily ympäri kaupunkia ja hänestä hohti faija tyyli, päivät pitkät duunissa ja todella rento kaiken kaikkiaan. Ensimmäisenä päivänä tapasin myös Jakobin, Elenan pikkuveljen ja Susannen, äidin.

Kaikki suhtautuivat minuun kuin vieraaseen ja pitivät tälläisesta uudesta kokemuksesta, koska olin ensimmäinen vaihto-opiskelija Wiku:ssa eli kyseisessä koulussa. Loin pohjan kyseiseen koluun periaatteessa.

Koulusysteemi oli aika samanlainen, mutta huomattavia eroja oli kuitenkin. Opettajat todellakin katsoivat, että kaikki noudattivat sääntöjä. Tuntien pituus oli 50 minuuttia ja tunnit tuntuivat tykitykseltä ja ei tuntunut siltä, että opin jotain osa syyhyn voi olla että en osaa puhua saksaa. Ymnmärsin hieman ja osasin jotenkin lukea, mutta puhuminen ei luonnistunut sitten yhtään. Koulut alkoivat 7:35 ja voivat kestää klo 17 asti joka on mielestäni aika rajua.

Koulussa opin kieliä suurimmaksi osaksi Saksaa, Italiaa, Espanjaa ja Englantia, sillä muissa oppiaineissa olin jo käynyt kyseiset aiheet. Opin kyllä opiskelutyylejä ja tuntui mukavalta kirjoittaa käsin, koska he tekivät koulussa kaiken käsin kirjoittaen joko Ipadilla tai paperilla.

Suomen opetus ei saanut hirveästi kehuja, koska kukaan ei juurikaan tiennyt Suomesta mitään. Lainaten sikäläisiä kavereita: "hyvä kun tiedämme missä suunnassa Suomi on". Oli hämmästyttävää miten vähän he tietävät meistä, kun minun oletukseni on, että kun tiedämme koulun tarjoaman yleis-sivistyksen kautta muista maista, että meistä tiedettäisiin jotain. Suomi sai kehuja terveydestä ja oluen mausta.

Kaikki maksoi koulussa ja oppilaat joutuvat ostamaan paperista Ipadiin itse ja kouluruoat tulivat kotoa ellei halunnut maksaa 6€ yhdestä lounaasta joka on Suomen laatua. Kouluruoka maittoi, koska sen oli aamulla valmistanut Patrik tai Susanne. Maidon juonti suomenkouluissa ihmetytti kaikkia ja lihansyönnin määrä oli myös pohdituttavaa.

Hämmästyttävää oli, että koulumatkan ahtaat kävelytiet eivät tuoneet turvaa, pyöräily piti tehdä autotiellä autojen seassa ja bussejahan kaikki käytti. Se oli todella jännää miten Keski-Euroopassa mainitaan ilmastonmuutoksesta, mutta silti esim. Grazissa kulki dieselbussit sekä niitä käytti kaikki ja todella lyhyiden matkojen verran. Suomessahan kävellään ykkösluokasta asti yksin kotiin tai kuljetaan busseilla joista osa on sähköbusseja ja matkat ovat oikeasti pitkiä.

Tapahtumat

Itävallassa oli huomattavasti enemmän tapahtumia ja juhlia. Halloweenia oikeast ijuhlisttiin menemällä karkki ja keppos kierroksille, vaikka moni vanhempi siellä sanoi Suomen tapaan perinteen rantautuneen Amerikasta. Osallistuin myös julkisiin Halloween juhliin jotka järjjestettiin puolentoista tunnin päässä olevassa liikuntahallissa/monitoimihallissa. Samana yönä juhlien jälkeen vietimme yön Niklaksella, koska se oli jo aikaisemmin sovittu.

Itävaltalaisetkin viettävät päyhäpäivää eli vuoden pimeintä aikaa jolloin he vievät kynttilöitä hautuumalle ja muistelemaan vainajia. Päivään kuuluu myös Sukulaisten kanssa syöminen ja omalle kummilapselle stritselin ja lahojojen vieminen.

Susannen ja hänen veljenpoikansa Maximin synttäreitä pääsin viettämään niissä tunnelma oli lähes samanlainen kuin Suomessa.

Kävimme useaan otteeseen katsomassa Elenan veljen jalkapallopelejä

Loppu mietteet

Olisin jälkeenpäin toivonut itseltäni, että olisin ottanut enemmän kuvia ja miettinyt jo etukäteen mitä haluaisin nähdä.

Maisemat Keski-Euroopassa olivat todella häkellyttävät, kaikkialle kaukaisuuteen kun katsoi, näki vuoria ja auringon laskut syysillassa olivat jotenkin todella esteettisiä. Tuntui todella oudolta vierailla taloissa ja ravintoloissa jotka olivat yli 500 vuotta vanhoja.

Vaihdossa eurooppalaisuus korostui ja huomasin kuinka paljon hyötyä vapaasta liikkumisesta oli ja en kokenut olevani ulkomaalainen vaan Euroopan Unionin kansalainen.

Kaikki olivat todella mukavia ja suosittelen erittäin lämpimästi vierailemaan Itävallassa, suomalaiselle siellä on suhteellisen edullista.