Viareggio, Italia 10. - 17.5.2025

Lukuvuoden viimeinen Erasmus+ ryhmämatka suuntautui Italian Toscanan maakuntaan ja siellä Viareggion rantakaupunkiin. Matkustimme suoralla lennolla Pisan lentokentälle ja sieltä junalla Viareggioon. Yhteistyökoulunamme toimi Liceo Carducci, jonne meidät toivotettiin tervetulleeksi yhteisellä tervetuliaisseremonialla.

Viareggiossa on runsaat 60 000 asukasta ja se on Toscanan toiseksi suurin rantakaupunki. Kaupunkikuvassa on paljon jugendtyylin taloja. Kaupunki on tunnettu karnevaaleistaan ja Mardi Gras -festivaaleista.

Maaanantai 12.5.2025

Olimme Italialaisten mukana koulussa 8-13. He opiskelivat mm. Englantia, Espanjaa, fysiikkaa ja historiaa. Me teimme heidän tunneilla omia koulujuttujamme. Meille järjestettiin myös Italian opiskelu tunti, missä meille opetettiin muutamia perus sanoja ja lauseita. Koulun käytävillä oli todella äänekästä, koska Italialaiset puhuivat toisilleen kovaan ääneen. Lounaaksi kouluun otettiin omia eväitä, mitä sai syödä 15 minuutin tauolla. Muuten tuntien välissä oli vain pari minuuttia taukoa. Italialaiset olivat ulospäin suuntautuvia ja avoimia uusille ystäville.

Italialaiset olivat järjestäneet meille Viareggion esittelykierroksen. He näyttivät meille kaupunkia ja muutamia tunnettuja ja historiallisia asioita täällä. Näimme paljon hienoa ja opimme uutta. Kierroksen jälkeen saimme jäädä Promenadelle eli rantakadulle shoppailemaan ja kiertelemään kauppoja suomalaisten tyttöjen kesken. Sen jälkeen palasimme omien hostien koteihin illaksi.

Illalla vietimme aikaa host perheiden kanssa tutustuen heidän jokapäiväiseen elämään. Söimme yhdessä ja keskustelimme maiden eroista. Keskustelussa tuli myös puheeksi joulupukin koti johon sai ylpeästi vastata sen sijaitsevan Suomessa. Puhuimme myös kulttuurieroista Italialaisten ja Suomalaisten välillä.

Iita ja Iiris

Tiistaina 13.5. ja keskiviikkona 14.5.  koulun oppituntien lisäksi ohjelmassa oli erityisesti historiaan ja kulttuuriin liittyviä opintomatkoja Luccan ja Pisan kaupunkeihin. Tiistaina iltapäivällä matkustimme junalla Luccan keskiaikaiseen kaupunkiin, jossa amerikkalais-italialainen englannin opettaja Betty piti meille opastetun kierroksen ja kertoi kaupungin tärkeimmistä historiallisista paikoista kuten1500-luvulta peräisin olevat kaupunginmuurit, Piazza dell'Anfiteatro ja Cattedralo di San Martino. Paluumatkalla rautatieasemalle osui kohdalle rankkasade ja kastuimme läpimäriksi.

Keskiviikkona oppituntien jälkeen matkustimme junalla Pisaan ja kävimme ihmettelemässä mm. Pisan kaltevaa tornia - joka olikin aika pieni - ja kallellaan oli! Oppaamme Marylou vei meidät katsomaan myös Napoleonin perustamaa arvostettua yliopistoa, Scuola Normale Superiore di Pisa. Opimme myös, että Pinokkio on Toscanan maakunnasta kotoisin ja sen nimi todennäköisesti tulee toscanalaisesta sanasta , joka tarkoittaa pinjansiementä.

Torstai 15.5 oli retkipäivä Firenzeen, joten koulun sijasta tapasimme kello kahdeksalta aamulla suoraan Viareggion juna-asemalla, josta hyppäsimme junaan. Junamatka kesti kaksi tuntia, ja kummallisesta junavessasta selviydyttyä saavuimme Firenzeen.

Italialaisten opettajien järjestämä kaupungin kierros lähti käyntiin heti opiskelijoiden ostettua vettä. Kierros vei meidät Santa Maria Novellan basilikan, Firenzen Tuomiokirkon, Palazzo Pittin puutarhojen ja Piazza della Repubblica -aukion sekä lähes satametrisen Firenzen kaupungintalona toimivan Palazzo Vecchion ohi, poiketen tietenkin yhdessä kohtaa kahvilassa herkulla. 

Kaupungintalon viereltä löytyi myös eräs kummallinen patsaana esiintyvä katutaiteilija, jonka luona muutama oppilas kävi ottamassa kuvia. Päivän lounas nautittiin Yellow Bar -ravintolassa, jonka jälkeen oppilaille annettiin pari tuntia vapaa-aikaa. Ostosten ja vapaan kiertelyn jälkeen palattiin jälleen vesiostosten kautta juna-asemalle ja palattiin Viareggioon. Iltaa suomalaiset opiskelijat viettivät yhdessä ulkona, kaitsijoinaan kaksi italialaisista opiskelijoista.

Viimeisenä päivänä, eli perjantaina 16.5. ,koululla pidettiin Erasmus+ viikon palautekeskustelu italialaisten opettajien vetämänä ja sitä tuli seuraamaan myös koulun muita oppilaita. Keskusteltiin erityisesti siitä, millaisia eroja suomalaiset opiskelijat olivat havainneet koulussa ja opetuksessa sekä millaista oli asua italialaisessa perheessä viikon ajan; miten arkipäivä ja elämänmeno eroaa Suomessa ja Italiassa ja mitä tehdään vapaa-ajalla. 

Erasmus+ viikko Viareggiossa päätettiin yhteiseen lounaaseen Il Sole -ravintolassa meren rannalla. Ravintolan omistaa yksi isäntäperheistämme ja muistelemme lämmöllä heidän vieraanvaraisuuttaan. Käytössämme oli myös ravintolan rantatuolit. 

Meidän opettajien näkövinkkelistä koulu ja opetus Suomessa ja Italiassa eroavat huomattavastikin. Italialaisessa lukiossa on edelleen omat luokat, joten samojen tuttujen opiskelijoiden kanssa opiskellaan jokaisella oppitunnilla ja lukujärjestys pysyy samana. Kouluruokailua ei ole ja oppituntien välissä ei ole välituntia; opiskelijat pysyvät samassa luokassa ja opettajat vaihtavat luokkaa. Kerran päivässä on vähän pidempi tauko, jolloin opiskelijat syövät eväsleipiä. Luokkien varustetaso on suomalaisiin kouluihin verrattuna yksinkertaisempi ja karumpi ja oppimateriaaleina ovat perinteiset kirjat ja vihot; digitaalisuutta ei juuri ole.  Oppitunneilla opettajat keskustelivat opiskelijoiden kanssa paljon ja italialaiset opiskelijat vaikuttivat ilmaisevan mielipiteitään ja ylipäätään vastaavan kun heiltä kysyttiin.

Se, mikä itseäni englannin opettajana kummastutti, niin oli aineen oppisisällöt. Lukion alussa opiskeltiin kielioppia ja sanoja, mutta sen jälkeen englantia opetettiin kirjallisuuden kautta pelkästään, eikä minkään nykykirjallisuuden, vaan luettiin ja analysoitiin mm. Dantea. Kun kyselin italialaisilta opiskelijoilta mielipiteitä englannin opiskelusta kirjallisuuden kautta, vastaus oli aika yksiselitteinen: "boring". Suurena erona pisti silmään myös erot arvioinnissa. Kun ihmettelimme eräälle opettajalle, miksi hän kyselee suurimman osan oppituntia vain yhdeltä opiskelijalta, saimme tietää, että oppituntien aikana opettaja arvioi opiskelijaa ja hänen osaamistaan.  Kun opettaja keskittyi vain tähän yhteen opiskelijaan, vaikutti siltä, että muut ryhmän opiskelijat puuhailivat sinä aikana sitten ihan omiaan, eikä opetus varsinaisesti edennyt.

On mielenkiintoista päästä katsomaan miten muualla Eurooppalaisissa kouluissa opetetaan ja millaista pedagogiikkaa käytetään. Usein siitä saa myös itse uusia ajatuksia, mutta havahtuu myös huomaamaan kaiken sen hyvän mitä meidän omassa koululaitoksessamme on. Näin kävi myös mukanamme olleille opiskelijoille; arvostus omaa koulua ja suomalaista koulutusta kohtaa tuotiin esille.